Tänä vuonna me emme ehtineet koristella pajunoksia, vaikka höyhenetkin oli ostettu. Ehkä ensi vuonna sitten? Pääsiäismunia kyllä ostettiin ja Lumikin on saanut maistaa niitä jo luvattoman monta! Ai että, kyllä 1-vuotiaskin tietää miten hyvää suklaa on! Niin ja neuvolantädillehän tätä ei kerrota.
Ohran siemenet sain sentään laitettua korkeaan maljakkoon kelmun alle kasvamaan. Ehkä ne ehtivät vielä loppuviikoksi tulla?
Kiirettä on taas pitänyt, kun olin yhden viikon flunssassa. Perheenäidin sairastaessa koko perheen arki pysähtyy ja pyykkikasat kerääntyvät. Lumin 1-vuotisjuhlatkin jäivät sairastelun jalkoihin. Päätimme pitää ne pienemmissä erissä tervehdyttyämme. Ehkä näin onkin mukavampaa, kun ehtii sitten seurustellakin ja vaihtaa kuulumisia paremmin vieraiden kanssa. Niin ja näin Lumi sa lahjoja joka viikko! Eipä pikkuihmisen elämä käy tylsäksi!
Lumi kävelee joka päivä varmemmin ja ulkonakin on jo käyty testaamassa vaaleanpunaisia kumisaappaita. Wautsi wau! Isotäti Aila tietää, mistä tytöt tykkää! Me käytiin Lumin kanssa tarkistamassa mansikkalaatikot ja kukkapenkki, jossa on narsissien ja helmililjojen alut jo hyvällä alulla. Mikään elämässä ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Eikä sekään ole niin tärkeää.
Keväton koittanut ja olen taas kivunnut ydintalven jälkeen hevosen selkään. On se mahtava tunne, kun tarhassa höristään tullessa paikalle ja aurinko paistaa maastoretkelle lähdettäesä. Valo voittaa pimeyden ja elämä voittaa taas.
P.S, ei kun J.K eli jälkikirjoitus, jos me joskus sattumala saadaan kaksoispojat niin heistä tulee Ilo ja Valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti