Mummi

Mummi siirtyi paistamaan vohveleita taivaspaikkaan noin viikko sitten. Viikossa olen ehtinyt koota ajatuksiani pienistä yhteisesti hetkistä mummin kanssa. Muistan erityisesti lapsuudestani ukkosen jyrinän mökillä istuessani mummin kanssa terassilla ja viipyilevän katseeni järven tyrskyisissä aaltopäissä. Muistan mummin sytyttävän tupakan, ja kertoilevan tarinan siitä kuinka yläkerran Herra rymisteli kottikärryillään taivaassa.

Muistan mummin tekemän vanilijavaahdon, nam, ja ne vohvelit! Mökin kasvimaan ja pienet metsäpolut. Niitä tuli tallattua pienillä jaloilla ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan yhdessä serkkutytön kanssa.

Nuoruuden kasvoin nopeasti, koulun ja harrastusten parissa. Niin nopeasti, etten ehtinyt oikeastaan tutustua isovanhempiini lainkaan. Vasta aikuisiällä, huomasin, että nyt olisi aika oppia tuntemaan heidät ja heidän tarinansa. Huomasin, että hehän olivat aivan eri ihmisiä kuin silloin lapsena. Tai eri ihminen taisin ollakin minä? Alkoi harmittaa, etten ollut ehtinyt aiemmin pitää paremmin yhteyttä sukuun ja juuriin. Vuosien varrella tunne alkoi kuitenkin helpottaa välien lähentyessä.

Muistelen mummia lämmöllä, varsinkin niitä lapsuuden saunahetkiä ja uimaretkiä. Mummi taisi useammankin kerran huutaa että ei saa juosta tai liukastuu! Hih, muttei me serkkutytön kanssa taidettu kuunnella. Mummi-parka! No, meillä oli hauskaa. Vadelma-limut kädessä me istuttiin mökin edustalla pyyhkeet ympärillä, posket punaisina ja auringon vielä siintäessä horisontissa hyttysten syötävinä.

Lapsuus. Se paikka, mihin kuuluu pitsiliinoja, jäätelöä ja kasettiradioon äänitettyjä omia laulelmia. Mummia muistaen, lämmöllä ja tänään varmaan konjakillakin.