Vuoden viimeinen päivä

Vietimme Lumin ensimmäisen joulun kotona Villa Kivikossa kaikista läheisimpien ihmisten kanssa. Siitä huolimatta että joulusta piti tulla rento, lupsakka ja viihtyisä, minusta tuntui että vietin joulun keittiössä laittaen ruokaa, vaikka laatikot ostettiin valmiina Nannalta ja ukki oli paistanut kinkun valmiiksi. Kuitenkin joulupuuron ja sekahedelmäkeiton keittämisessä mummin kanssa sain viettää jouluaaton iltapäivän. Kyytön valmistuksessa, laatikoiden lämmityksessä, kastikkeissa ja ruuan esille panossa kaikkine alkupaloineen sain vietettyä lähes koko illan. Keittiöhössötyksestä huolimatta ehdin kuitenkin käydä ihanassa puulämmitteiessä joulusaunassa soihtujen ja jätkänkynttilöiden valossa juuri loppuneen puuterilumisateen jälkeen. Ensi vuonna vietämme ehkä kolmistaan joulua, kiirreetömästi? Niin että rouvakin pääsisi käymään ulkona pulkkamäessä tai ainakin koirien kanssa joulukävelyllä.

Lumi sai tänä vuonna ennätysmäärän lahjoja, pehmeitä, kovia, sileitä ja karvaisia... Erityisesti iloa on tuottanut kaksi pinkkiä pulkkaa! Wautsi wau, kyllä pikkutytön nyt kelpaa. Suuri kiitos kaikille lahjoista!

Ossi-isä oli investoinut tänä vuonna minun lahjaani ja oli ostanut uuden punaisen puhelimen. Oh hoh, mikä ihana asia se onkaan kolmen uusvanhan, käytetyn puhelimen jälkeen! Syntymäpäivälahjaksi sain mummilta ja ukilta puolestaan Pandoran rannekorun, jota olin toivonutkin. Mutta yllätyin iloisesti siinä olevien helojen määrästä, ei niitä oli tarvinut ostaa kaikkia kerralla! Pitää vähän jättää ensi vuodellekin! 

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Tänään on hyvä muistella kulunutta vuotta. Tuntuu että se on hurahtanut vauhdilla. Tänä vuonna olin vain yhden kuukauden töissä, ajatella, sillä Lumi syntyi maaliskuun puolessa välissä. Siitä lähtien elämämme on ihastuttanut hyväntuulinen vauva, josta kehkeytyy varmasti melkoinen kaunotar ja veijari.

Ensimmäistä kertaa elämässä on täytynyt laittaa omat tarpeet ja halut taka-alalle ja elää täysin toisen ehdoilla. Olen oppinut kaipaamaan pitkiä keskeyttämättömiä yöunia, koirien rapsutusta ja peuhaamista ulkona niiden kanssa, lämmintä haarukalla ja veitsellä syötyä ruokaa viinilasin ääressä, syvällisiä keskusteluita Ossin kanssa ja asioiden valmiiksi tekemistä. Ja ehdottomasti kiireettömiä nautinnollisia pitkiä suihkuja! Nyt ymmärrän paremmin lapsiperheen elämää, niitä äitejä jotka unohtavat pestä aamulla hampaansa ja harjata hiuksensa ja havahtuvat asiaan vasta illalla, sillä ne ovat toissijaisia, aika merkittömiä asioita elämässä.  Tärkeämpää on vauvan tyytyväisyys, perheen joustavuus tilanteen mukaan.

Lumi on muuttanut koko elämämme erilaiseksi. Ja hyvä niin. Elämässä on tarkoitus katsoa luottavaisena eteenpäin, eikä elää menneessä. Tänä vuonna meistä on viimeistään tullut oikeasti aikuisia. Asumme pienessä ruotsalaisessa omakotitalossa ja meillä on kaksi koiraa, ihana vauva ja isännällä uusi lelu Skoda Octavia RS. Hassua, että juuri me olemme tässä. Voisimme asua jossain aivan muualla ja elää aivan erilaista elämää, esimerkiksi Githunguriroudilla Kileleshuassa. Ajatella että siitäkin on jo viisi vuotta. Ei uskoisi, ihan kuin siitä olisi vain hippupimpaus.

Tämän vuoden suurimpiin saavutuksiin kuuluu ehdottomasti Raamatun lukeminen. Ei olisi uskonut tämänkään tapahtuvan, mutta niin se tuli vain luettua. Kolme lukua arkena ja viisi sunnuntaina. Ensi vuonna luemme Raamatun englanniksi. Haasteita täytyy olla! Sanakirja voi olla kovasti käytössä että päästään alkuun... Hih.