Maanantaina satoi kaatamalla vetta, josta johtuen tyopaikkamme ilmastointikanavat alkoivat vuotaa vetta. Evakoimme sen seurauksena nopeasti tietokoneet labrasta ja siirsimme muoviset roska-astiat vuotokohtien alle. Lattialla olisi paikoitellen 10 cm vetta ja katkaisimme itse sahkot valttyaksemme suuremmilta onnettomuuksilta. Taas oli vahan erilainen tyopaiva...
Maanantai-iltana kavimme Ossin kanssa nauttimassa mahtavan intilaisen illallisen The Mall:in Haandissa, jonka paatteeksi loysimme suomalaiseen makuun sopivan Sambuca nimisen jalkiruokalikoorin.
Varhain tiistai aamuna Susanna lahti takaisin Suomeen. Jaamme kaipaamaan hanta. Onneksi voimme aina konsultoida Susannaa yrityksen piikkiin. Tiistai-iltana kavimme syomassa yhdessa Sannan ja Ossin kanssa Holiday Inn:issa meksikolaista ruokaa. Holiday Inn on nimittain ainoa paikka taalla mista saa fajitaksia ja nachoja. Nachoja saa ostaa toki lahikaupastakin, mutta tortillalevyja emme ole onnistuneet loytamaan viela mistaan.
Tanaan olemme menossa paivittamaan internetasioita Zukun toimistoon Apic Centeriin ja toivottavasti saamme netin toimimaan kotonakin jo tanaan. Toivossa on hyva elaa. Tuntuu valilla etta aika olisi pysahtynyt meidan osaltamme.
Voimme kaikki hyvin, mita nyt valilla sapettaa enemman ja vahemman kulttuurierot, kielimuuri seka toiminnan hitaus ja sen laatu. Toisaalta suurin osa ihmisista on mukavia, luonto on kaunis ja ihmeteltavaa riittaa. Jokainen meista tosin kaipaa takaisin Suomeen. Olemme huomanneet etta jokainen meista kolmesta (Sanna, mina ja Ossi) kaipaa eri asioita Suomesta. Mutta ehka kaikista eniten kaipaamme vapaata liikkumista ja asioiden sujuvuutta. Toisinaan tuntuu kuin olisi sidottu tyopaikan, kodin ja lahikaupan valille.
Laboratoriomme johtaja oli eilen illalla kahdeksan aikaan joutunut autokaappauksen uhriksi lahella tyopaikkaamme (Kikuya town). Hanelta oli viety tietysti rahat, kannykka ja auto, onneksi henki saastyi. Han oli kavelly metsan kautta poliisiasemalle, jotka olivat ystavallisesti tarjonneet kyydin hanelle kotiin kolmen aikaan aamuyolla. Taalla autokaappaukset yleistyvat aina loppukuusta ja varsinainen sesonkikausi on ennen joulua. Nairobin alueella kuulemma tehdaan paivittain noin 10 autokaappausta. Autokaappauksia on vaikea valttaa, silla kaapparit ovat aseistautuneita ja sulkevat autoa ymparoivat tiet estaen nain paon. Mutta toistaiseksi olemme suhteellisen turvallisin mielin taalla :)
Moottoritiellä oli myös alkuviikosta paha onnettomuus matatun, maasturin ja kävelijän kesken. Ainakin tiellä näkyi yksi kuollut nuori mies ja matatu kyljellään ojassa.
Maanantai-iltana kavimme Ossin kanssa nauttimassa mahtavan intilaisen illallisen The Mall:in Haandissa, jonka paatteeksi loysimme suomalaiseen makuun sopivan Sambuca nimisen jalkiruokalikoorin.
Varhain tiistai aamuna Susanna lahti takaisin Suomeen. Jaamme kaipaamaan hanta. Onneksi voimme aina konsultoida Susannaa yrityksen piikkiin. Tiistai-iltana kavimme syomassa yhdessa Sannan ja Ossin kanssa Holiday Inn:issa meksikolaista ruokaa. Holiday Inn on nimittain ainoa paikka taalla mista saa fajitaksia ja nachoja. Nachoja saa ostaa toki lahikaupastakin, mutta tortillalevyja emme ole onnistuneet loytamaan viela mistaan.
Tanaan olemme menossa paivittamaan internetasioita Zukun toimistoon Apic Centeriin ja toivottavasti saamme netin toimimaan kotonakin jo tanaan. Toivossa on hyva elaa. Tuntuu valilla etta aika olisi pysahtynyt meidan osaltamme.
Voimme kaikki hyvin, mita nyt valilla sapettaa enemman ja vahemman kulttuurierot, kielimuuri seka toiminnan hitaus ja sen laatu. Toisaalta suurin osa ihmisista on mukavia, luonto on kaunis ja ihmeteltavaa riittaa. Jokainen meista tosin kaipaa takaisin Suomeen. Olemme huomanneet etta jokainen meista kolmesta (Sanna, mina ja Ossi) kaipaa eri asioita Suomesta. Mutta ehka kaikista eniten kaipaamme vapaata liikkumista ja asioiden sujuvuutta. Toisinaan tuntuu kuin olisi sidottu tyopaikan, kodin ja lahikaupan valille.
Laboratoriomme johtaja oli eilen illalla kahdeksan aikaan joutunut autokaappauksen uhriksi lahella tyopaikkaamme (Kikuya town). Hanelta oli viety tietysti rahat, kannykka ja auto, onneksi henki saastyi. Han oli kavelly metsan kautta poliisiasemalle, jotka olivat ystavallisesti tarjonneet kyydin hanelle kotiin kolmen aikaan aamuyolla. Taalla autokaappaukset yleistyvat aina loppukuusta ja varsinainen sesonkikausi on ennen joulua. Nairobin alueella kuulemma tehdaan paivittain noin 10 autokaappausta. Autokaappauksia on vaikea valttaa, silla kaapparit ovat aseistautuneita ja sulkevat autoa ymparoivat tiet estaen nain paon. Mutta toistaiseksi olemme suhteellisen turvallisin mielin taalla :)
Moottoritiellä oli myös alkuviikosta paha onnettomuus matatun, maasturin ja kävelijän kesken. Ainakin tiellä näkyi yksi kuollut nuori mies ja matatu kyljellään ojassa.
Lisään kuvia, kun bloggeri suostuu yhteistyöhön kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti