Joulukuun haasteet

Joulukuu näyttää olevan haasteita täynnä. Mutta pienet haasteethan kuuluvat elämään, eikös niin? Pienistä haasteista tulee vain isoja murheita, kun niitä yrittää ratkoa nälkäisenä tai väsyneenä, ja välillä molempia.

Lumin 8 kk neuvolatäti totesi että Lumin hampaita pitäisi harjata kaksi kertaa päivässä. Tädillä ei taida olla omia lapsia lainkaan... Hyvä että hammasharjan saisi käymään kerran päivässä pirpanan suussa, joten varsinaisen harjaamisen voi kyllä unohtaa kokonaan.

Täti totesi myös Lumin tulevan äitiinsä 8 kk mittojen perusteella, sillä pituutta on huimat 67 cm ja painoa pyöreästi 8,2 kg. Eli täsmälleen yhtä paljon kuin minulla elokuussa vuonna 1987. Rakas ystävämme ja neljän pojan isä totesi ihanasti, että riittääpähän onnea pidemmäksi aikaa.

Lumi on oppinut istumaan itsekseen ja nousemaan pinnasängyssäkin pystyyn. Pystyyn nousemisen seurauksena pystyssä pitäisi olla koko ajan ja aina vain. Puuhellaa, lehtikoria, arkkupöytää, sohvaa vasten ylös kiipeäminen käy nopeasti. Puoliunessa yölläkin Lumi pyrkii pystyyn.

Nopeasti pimenevät illat ovat vaikuttaneet ratsastamiseeni niin etten viikolla ole kerinnyt käymään ratsastamassa lainkaan. Onneksi viikonloput ovat olemassa! Hevosissa on vauhtia riittänyt ja sehän sopii minulle.

Eilen käytiin perinteen mukaisesti Major Big Bandin joulukonsertissa Temppeliaukion kirkossa. Lumikin innostui taputtamaan, pomppimaan ja hytkimään musiikin tahdissa. Oli mukava nähdä myös tuttuja konsertissa soittamassa ja esiintymässä.