Viimeisen kuukauden aikana on tullut luettua paljon kirjallisuutta verrattuna moneen aikaisempaan kuukauteen. Olen lukenut Nicky Gumbelin Alfa-kirjan eli perusteoksen krustinuskosta, Frank Barlemanin klassisen Azusa katu 312:n, Stephen Hillin elämänkerran Herätyksen palon, John Eldredgen parisuhdeoppaan Sodassa ja rakkaudessa ja Mike Mansonin fantasiaromaanin Sininen sateenvarjo.
Hyvä kirja antaa pakopaikan todellisuudesta. Hyvä kirja tempaa mukaansa niin vauhdikkaasti, ettei kirjaa malta laskea käsistään edes lounaan ajaksi. Saatua kirjan viimeisenkin sivun luettua alkaa miettiä, minkä kirjan lukisi seuraavaksi.
Tällä hetkellä kirjahyllyssämme on niin monta lukematonta kirjaa, ettei ihan heti tarvitse lähteä kirjakauppaan. Tosin aika usein tulee lainattua ystäviltä kirjoja puolin ja toisin, eikä niitä tarvitse aina ostaa, vaikka oma kirja on aina oma kirja. Oma kirja kulkee mukana laukussa bussissa, junassa ja lentokoneessa, eikä tarvitse olla niin huolissaan siitä ettei se taitu, kastu tai likaannu. Yleensä pidän hyvää huolta kirjoista, mutta liika stressaaninen pikkuasioista ei ole hyväksi.
En ole vielä päättänyt minkä kirjan luen seuraavaksi. Ehkä se on C.T Studdin lähetyssaarnaamisesta kertovan elämänkerran Jumalan hullu tai John Burken Täydelliset älkää vaivautuko. Vaikea valinta. Molemmat täytyy lukea.
Parempaa ajanvietettä ei olekaan kuin lukeminen. Sadepäivänä täytyy ottaa kirja käteen, mennä istumaan parvekkeelle viltin kanssa ja ottaa kaakao-muki käteen. Lukeminen on yksi niistä asioista joita rakastan hevosten, koirien, matkustelun ja perheen lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti