perjantai 16. heinäkuuta 2010

Vihdoinkin perillä

Olemme asuneet viimeisen viikon Kullero-mökillä, jossa aika on kulunut kuin siivillä lentäen. Vanha puupenkki on saanut uuden maalin, samoin myös talouspaperirullan pidike. Vanhasta laiturin laudasta tuli rakennettua uimisen ja saunomisen lomassa ovinaulakko. Isän kädenjälki näkyy puolestaan mökin uudessa terassissa, jossa olemme ehtineet jo nauttia aamukahveista useampaan kertaan.
Vihdoin tuntuu siltä, että on perillä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sorsat uivat joessa koirien tarkkaillessa niitä läheisestä heinikosta. Hiljaisuus on läpi tunkeva pihamaalla ja metsässä. Nyt on aika nauttia joogasta hiljaisuuden keskellä, aamukahvista terassilla ja pulahtaa virkistävään jokeen aamu-uinnille. Vihdoin kesän odotus on ohi.
(Valitettavasti kamera jäi kotiin ja siten tältä viikolta ei ole otettu kuvia...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti